Alpo Suhonen, urheilun humanisti, osa 3

Suhteesi jalkapalloon – minkälaisia tunteita laji herättää sinussa Suomen tasolla / kansainvälisesti?Olin lahjakas jalkapalloilija – se on pakko sanoa tässä. Pelasin Porissa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Pelasin Suomisarjaa, silloista Ykköstä parina, kolmena kesänä. Olisin varmaan ollut lahjakkaampi jalkapalloilija kuin jääkiekkoilija. Mutta Porissa jääkiekko oli niin paljon isompi laji kuin jalkapallo silloin 60-luvulla.Jalkapallo on varmasti maailman hienoin peli. Jalkapalloon liittyy sellainen ulottuvuus, jota ei ole missään muussa urheilulajissa niin selkeästi. Siihen ei voi keinotekoisesti vaikuttaa.Jalkapallon sääntömuutokset ovat olleet silkkaa säätöä. Mitään radikaalia ei olla tehty.Eikä voikaan tehdä. Mikä on oleellisinta tässä, että pelaajia ei voida kasvattaa.. Niin kuin jääkiekossa, että niistä tulee isompia ja voimakkaampia. Jalkapallossa on olemassa vain nämä tietyt optimaaliset rajat. Se, että pystyttäisi luomaan nopeampia, vahvempia pelaajia ei periaatteessa auta, koska jalkapallo on taitopeli, luovuus- ja reaktiopeli, nopeuspeli. Jalkapalloilija on tietyissä raameissa. Jalkapalloa ei päästä, jos sanon raakasti, urheiluvalmennuksen keinoin tuhoamaan, koska se peli vaatii nopeutta, taitoa, kykyä käsitellä palloa, ymmärtää peliä. Siihen ei pystytä millään dopingilla, eikä millään valmennusjärjestelmällä vaikuttamaan niin paljon kuin muihin lajeihin. Sen takia jalkapallo on maailman hienoin peli. Se tulee aina sitä olemaan, koska se on ihmisen läheisin, ihmisen luonnollisin pelinmuoto. Esimerkiksi joku jääkiekko Kanadassa pahimmillaan, kun siellä on ihmisiä, jotka kuvittelevat, että kun hankitaan vaan kaksi metrisiä ja satakiloisia äijiä, jotka osaavat luistella, niin voitetaan. Jalkapallossa tämän tapainen ajattelu ei tulisi kenenkään mieleenkään.Jalkapallon ainoa ongelma on se, mikä monessa muussakin lajissa, että valmentajat pyrkivät roolittamaan pelaajat ja järjestelemään sen pelin. Ja niin surkuhupaisia tarinoita kuulee tämmöisistä taktiikoista ja järjestelmistä, strategioista ja pelaajien rooleista, että huh-huh. Tietysti on vähän uskaliasta sanoa, että Saksa on johtava maa tässä. Mielenkiintoista jalkapallossa on ollut se, että Englannin Liiga, joka oli kaikkein konservatiivisin, roolitetuin ja ehkä väkivaltaisinkin liiga jalkapallossa. Sen jälkeen kun sinne vihdoin alkoi tiukan seulan läpi päästä pelaajia muista maista ja valmentajia Ranskasta, Ruotsista ja ties mistä, niin se peli alkoi kukoistaa. Englannissahan oli aluksi vahvasti muutosvastarintaa..Siinä on hyvin paljon samaa kuin NHL:ssä. Englantilaisen imperiumin valta, hierarkkisuus, järjestelmällisyys, kontrolli ja niin kuin tällainen Tayloristinen ajattelu, joka on siis USA:ssa luotu, joka on hyvin englantilaista. Luokkayhteiskunta on Englannista, työnorganisointi. Se heijastuu urheilussa. Maailman organisoiduin urheilulaji on amerikkalainen jalkapallo, joka tulee rugbysta. Amerikkalaisella jalkapallolla ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Se on militaristinen urheilumuoto, jossa kaikki on määrätty, kaikki on määritelty, kaikki on roolitettu. Se on kaikkein kauimpana oleva joukkuelaji urheilun perusulottuvuuksista. Miten näet lätkänäkökulmasta jalkapallon ikuisuusongelmat kuten yleisökadon ja pelin arvostuksen vähäisyyden?1960-luvulla jääkiekko ohitti jalkapallon. Syy: Suomi on talvimaa ja kaikki lapset pelasivat talvella jääkiekkoa luonnon jäillä ja ei ollut jalkapallojoukkueita: Se oli luonnollinen seuraus, joka johtui Suomen luonnosta. Kaikki ne maat, joissa jalkapallo on ykköslaji, jalkapalloa pelataan talvella. Poikkeuksena Ruotsi ja Norja, jotka ovat osanneet asian ohjelmoida. On pitkä prosessi saada suomalainen ihminen kesällä liikkeelle. Kesä on Suomessa historiallisesti jotain muuta kuin ammattilaisjalkapalloilua. En halua tässä mestaroida, mutta yleisökadolla on jotain tekemistä suomalaisen kesän ainutlaatuisuuden kannalta. Me joudutaan kestämään tämä hirvittävä talvi, pimeys, kosteus, kylmyys. Suomen jalkapallo on päässyt pitkälle eteenpäin sisähallien kautta. Ainoa keino, miten Suomen jalkapallo saadaan nousuun, on että sitä pelataan myös talvella. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Mun jalkapallon seuraaminen on jäänyt tuonne Forssan tasolle ja telkkarista katson mielelläni jalkapalloaMiten näet jalkapallon kehityksen Suomessa yleisesti?Väitetään ettei meillä ole futiskulttuuria..Mutta futiksellahan on pitempi kulttuuri kuin jääkiekolla Suomessa! On naivia ajatella, että kulttuuri määriteltäisiin yleisömäärän tai fanien kautta. Eihän se kulttuuri sitä kautta lähde, että ensin tuodaan ihmiset teatteriin ja niille esitetään jotain, ei se niin päin mene. Ei mikään kulttuuri synny katsomon kautta, mikään tekemisen kulttuuri, vaan sen pelin kautta. Tietysti voi arvailla, mikä merkitys suomalaisella luonteella, mentaliteetilla on jalkapalloon. Olettaisin, että jalkapallon suurin mahdollisuus liittyy siihen, että se mielletään oikein lapsi- ja nuorisourheiluna. Kaikki Pelaa ja ajatus siitä, että ei niin hirveästi kiinnitetä huomiota näihin sarjataulukoihin. Sitähän urheilu vallan oli. Pelasin Forssan Palloseurassa jalkapalloa D- ja C-junioreissa ja sitten pelasin Porissa B- ja A-junioreissa sekä miesten joukkueissa. Kai sitä kutsuttiin joksikin piirisarjaksi, mutta se ei ollut oleellista, en muista oliko junioritasolla taulukoitakaan. Me pelattiin Hämeenlinnassa ja Tervakoskella ja missä milloinkin. Paimion Hakassakin olen pelannut yhden kesän, jossain junnujoukkueessa. Mutta en sieltäkään muuta muista paitsi, että Kaarinassa ja Urheilupuistossa Turussa oli hyvä kenttä ja kiva pelata. Mutta ei mulla mitään mielikuvaa siitä ole, että me oltais oltu joku voittaja jossain sarjassa tai turnauksessa. Se, että voittaminen ja sarjataulukot on syntyneet, ei ole lähtenyt lapsista, vaan se on syntynyt aikuisista, jotka haluavat määritellä voittajat ja häviäjät. Ei lapset keskenään organisoi mitään sarjoja, sarjataulukoita ja turnauksia.Mikä tekee sinut onnelliseksi?Se onkin vaikeampi sanoa.. moni asia. Jos lähdetään tärkeistä asioista, niin ihmissuhteiden maailma on oleellisesti tärkein asia. Tärkeintä on ihmissuhde - ei työsuhde - ja suhteet läheisiin ihmisiin. Tietysti oma ja läheisten ihmisten terveys. Sen jälkeen tulee tällaisia hauskoja juttuja kuin hyvä teatteriesitys, kirja ja konsertti.Sanopa joku hyvä kirja, mitä haluaisit suositella?Luen paljon, varmaan tuhansia kirjoja olen lukenut. Kirja, joka minuun on viimeksi vaikuttanut ehdottoman voimakkaasti on W. G. Sebaldin kirjoittama Austerlitz, joka on poikkeuksellisen hyvä romaani. Luen paljon myös tietokirjallisuutta. Jäikö minulta jotain olennaista kysymättä / huomioimatta? Haluatko vielä lisätä jotain?Sellaisen asian haluan sanoa, että nyt kun puhutaan globaalista maailmasta.. Me eletään sekasotkussa tällä hetkellä, kun on ylikansallisia firmoja Nokia, Outokumpu etc. Sitten meillä on EU parlamentti, oma eduskunta. Sitten meillä on olemassa ylikansallista jääkiekkoa. Teemu Selänne, Saku Koivu ja muut NHL:ssä. Ja meillä on kuitenkin maajoukkue. Se mikä on paikallista on nyt oleellisempaa kuin se, mikä on globaalia. Paikallisuus korostuu entisestään. Jos haluaa, että yritys on hyvä kansainvälisesti niin sen pitää ensin olla kansallisesti sitä. Vastaavasti, jos haluat olla hyvä NHL-pelaaja, sinun on oltava hyvä jääkiekkoilijana jo Suomessa omassa seurassasi. Jos haluat, että Suomen eduskunta toimii hyvin ja olet hyvä kansanedustaja ja sitten vasta pyrit vaikuttamaan EU:ssa. Meillä on paljon ihmisiä, jotka haluavat oikaista. He haluavat suoraan kansainväliseen toimintaan, eikä se useinkaan onnistu ilman pohjatyötä kotimaassa. Mitä seuraavaksi Alpo Suhonen?”Saa parit potkut ja lukee 10 000 kirjaa.”  Oulun kaupunginteatterin johtaja Anu Saari filosofoi Helsingin Sanomissa (23.2.03), että teatterin johtaminen on kuin jääkiekkojoukkueen johtamista, jossa riskit on suuret. Hän vain jätti sen sanomatta, että kyseisessä toiminnassa ei ole muita kuin riskejä!Mulla on kolme hienoa kokemusta jääkiekosta, jotka kaikki on erilaisia ja oleellisia. Ensinnäkin hienointa aikaa oli pelaajana Porin Ässissä. Sitten nuorena valmentajana oli tosi komeeta olla Forssan Palloseurassa. Ja ylivoimaisesti paras seura, missä olen valmentanut Suomessa on Helsingin IFK. Suhosen tärkeimmät elämänohjeet:* Me voimme itse päättää mitä haluamme olla – toisin kuin koneet.* Keskity olennaiseen – häiriöistä huolimatta.* Elä täysillä. Tee tunteella ja intohimoisesti se mitä ikinä teetkin.* Elämä on kamppailua hyvästä olosta. Positiiviset tunteet antavat sen energian, jota elämässä tarvitaanANNE PÖTRY[email protected]