Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset: tutkapari Lahtinen – Jyrkiäinen Pirkanmaalta

Miesten Futsal-Liigassa on vuosikymmenien aikana nähty useiden hienojen pelaajien nousu pienistä kyläseuran ympyröistä SM-finaaleihin, nuoresta lupauksesta liigan tähdistöön ja maajoukkueeseen asti.

Toisinaan hyvistä pelaajista muodostuu tutkapareja: “erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset”. Jokaisella menestyneellä liigaseuralla on tarinassaan omat tutkaparinsa; jotkut ovat yhdessä edustaneet useampaakin eri seuraa. Esimerkkejä tällaisista ovat Timur Inapshba ja Joni Pakola (Ilves, Sievi) sekä Sergei Korsunov ja Tero Intala (PP-70, KaDy).

Harva liigan huippupelaaja on kuitenkaan pysynyt mukana liigavauhdissa kolmella eri vuosikymmenellä, ja vielä harvempi tutkapari on pelannut yhdessä kolmessa eri seurassa.

Tällainen tutkapari on Tomi Lahtinen (36) ja Juhana Jyrkiäinen (30), jotka ovat edustaneet yhdessä kasvattiseuransa Sääksjärven Loiskeen (2008–09) lisäksi Ilvestä (2013–18) ja Akaa Futsalia (2019–20).

Yhteisten kausien lisäksi kokeneilla vasureilla on useita liigakausia toistensa vastustajina: Lahtinen on pelannut Jyrkiäistä vastaan mm. KaDyssa (2009–13), Juhana Tomia vastaan mm. Mad Maxissa (2009–11) ja ACE:ssa (2011–12).

Tällä hetkellä Lahtinen pelaa jälleen Ilveksessä, Jyrkiäinen Akaa Futsalissa. Pelaajina heitä yhdistää usea seikka: molemmat ovat vasureita, ulottuvia ja hyviä syöttelijöitä, joilla on joukkueensa erikoistilanteissa suuri vastuu. Lahtinen on pelannut viime kaudet puolustavaa ja rytmittävää roolia pohjapelaajana, Jyrkiäinen hyökkäysten ylimpänä pivotpelaajana.

Sääksjärven Loiske kasvattiseurana

– Juniorina pelasin vain jalkapalloa, en futsalia. Aloitin jalkapallon TPV:ssä, kunnes muutimme Tampereelta Lempäälän puolelle, muistelee tutkaparin vanhempi osapuoli Tomi Lahtinen, joka teki ensimmäiset liigamaalinsa syyskierroksella 2007.

– Menin Loiskeen futsal-liigajoukkueeseen noin 23-vuotiaana vuoden 2007 paikkeilla. Silloin Loiske oli vakiinnuttanut paikkansa liigassa, mutta ilman isompaa menestystä. Loiske oli pitkään sellainen alemman keskikastin joukkue. Pelasin Loiskeessa kaksi täyttä kautta, vaikka olin 2007 aloittanut liikuntapedagogiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Toisin kuin Tomilla, on Juhanalla futsaltaustaa jo juniori-ikäluokista lähtien. Lempäälästä kotoisin oleva Jyrkiäinen on Loiskeen kasvatti; liigajoukkueeseen hänet nostettiin 18-vuotiaana vuonna 2008. Ensimmäinen liigamaali tuli 29.11.2008 Turussa TPK:ta vastaan Lahtisen syötöstä (lähde: Loiskeen kotisivut).

– Siitä se tutkaparin elämä lähti alkuun. Tomi syötti suurimman osan mun maaleistani, muistelee Jyrkiäinen, jonka tehopisteet debyyttikaudella liigassa olivat 14 + 1. Lahtinen kengitti 10 + 14 miehittäen pistepörssin kärkisijoja.

– Futsal-liigassa pelaaminen oli aivan erilaista kuin nyt. Ei tiedetty taktiikoista paljoakaan. Seuralegenda Markus Sairiala siinä muutaman vuoden vanhempana Loiske-konkarina peliä orkestroi, muistelevat pelimiehet yhteishaastattelussa.

Kohti ammattimaisempaa tekemistä Jyväskylässä ja Tampereella

Futsal-Liigan kärki (Ilves, GFT, TPK ja PoPa) oli 2008–09 muutaman pykälän edellä sinnikästä kyläseuraa. Sekä Lahtinen että Jyrkiäinen päättivät vaihtaa maisemaa vuonna 2009. Lahtinen siirtyi vahvistamaan opiskelukaupunkinsa Jyväskylän liiganousijaa Kampuksen Dynamoa. Jyrkiäinen meni uutta tulemista määrätietoisesti tehneeseen Valkeakosken Mad Maxiin, jonka peräsimeen oli pestattu maajoukkueen (2005–12) valmentaja Jouni Pihlaja.

Neljä seuraavaa kautta Lempäälän tutkapari nähtiinkin eri seuroissa vastakkain. Lahtinen viihtyi KaDyssa neljä kautta 2009–13, joilta palkintokaappiin kertyi kaksi SM-hopeaa, yksi pronssi ja yksi Futsal Cupin mestaruus.

Jyväskylän yliopistosta opiskelupaikan saanut Jyrkiäinen oli myös KaDyn kiikarissa, mutta nuorukainen päätti jäädä varusmiespalveluksen jälkeen opiskelemaan Tampereen seudulle. Jyrkiäinen pelasi kaksi kautta Mad Maxissa ja yhden vuoden ainoana ei-teekkarina liiganousija ACE:n riveissä vaatimattomalla menestyksellä, kunnes siirtyi Suomen suurimpaan ja menestyneimpään seuraan Ilvekseen.

Tekeminen uusissa seuroissa oli määrätietoisempaa, tavoitteellisempaa ja systemaattisempaa. Erityisesti Ilves ja KaDy olivat lajin ja lajikulttuurin edelläkävijöitä, jotka pelasivat liigan finaaleissa kausilla 2010–12 ja kohtasivat välierissä 2013. Jyrkiäinen pääsi jo ensimmäisellä Ilves-kaudellaan 2012–13 maistamaan mestaruuden makeutta.

Myös Lahtinen vaihtoi yliopistosta vuonna 2013 valmistuttuaan Jyväskylän kampukset Tampereen sykkeeseen ja KaDyn Ilvekseen: tutkapari oli jälleen koossa.

Kaudet 2013–18 tutkapari pelasi lähes katkeamatta yhdessä Ilveksessä voittaen heti Suomen mestaruuden (2013–14). Viimeisen Loiske-kauden tavoin tutkapari nähtiin useimmiten Ilves-paidassakin samassa ketjussa.

– Ilveksessä 2010-luvulla kaikki oli erilaista kuin edellisellä vuosikymmenellä Loiskeessa, pelurit toteavat yhdessä.

– Treenimäärä kasvoi, taktisesti kehityttiin. Pelaajien taitotaso kasvoi vauhdilla. Tässä vaiheessa Ilveksessä futsal oli jo kaikilla pelaajilla selkeä ykköslaji. Jos joku vielä jalkapalloa pelasi, se oli alasarjoissa ilman kilpailullisia tavoitteita, futsalin ehdoilla, “Loiske” ja “Jute” muistelevat.

Maajoukkue kutsui, yhteisenä kohokohtana Pohjoismaiden mestaruus 2014

Kansainvälisille kentille ennätti ensin kuusi vuotta vanhempi Lahtinen, joka nousi Pihlajan maajoukkueeseen syyskuussa 2011 kolmannen KaDy-kautensa alkajaisiksi. Lahtinen pelasi Suomi-paidassa melko säännöllisesti reilut kolme vuotta, vielä Mićo Martićin kauden alkuaikoinakin. Maaleja kertyi kolme, kaikki Viroa vastaan kahdessa eri ottelussa.

Toistaiseksi Lahtisen viimeinen maajoukkue-esiintyminen on joulukuulta 2014 PM-turnauksesta Hyvinkäällä ja Tampereella, jossa Suomi voitti Pohjoismaiden mestaruuden. Kuusi vuotta nuoremman Jyrkiäisen komea maajoukkueura oli tuolloin vasta aluillaan. Molemmat olivat kokoonpanossa mestaruuden ratkaisseessa Norja-ottelussa Hyvinkäällä.

Jyrkiäinen ei vielä Pihlajan aikana yltänyt maajoukkueeseen, mutta hän oli Lahtisen tavoin mukana Martićin ensimmäisissä otteluissa helmikuussa 2013 Hollantia vastaan. Tuolloin Jyrkiäinen pelasi ensimmäistä kauttaan Ilveksessä. Jyrkiäisen saldona tällä hetkellä on 57 maaottelua ja 18 maalia.

Jyrkiäinen oli opiskelijavaihdossa Bremenissä syksyllä 2014, mutta palasi Saksasta takaisin Ilvekseen. Seuraavina kausina Ilveksen dynastia alkoi horjahdella, eikä Suomen mestaruuksia enää tullut. Cup-mestaruutta Lahtinen ja Jyrkiäinen saivat juhlia tupsukorvissa kaudella 2014–15; muuten viimeisen mestaruuden jälkeen Ilveksen palkintokaappiin on tullut enää yksi SM-hopea ja kaksi pronssia.

Ilveksestä Leijonaan, Tampereelta Akaaseen: tutkapari hajoaa, yhdistyy ja hajoaa

Vuonna 2018 oli aika taas hajottaa tutkapari: Jyrkiäinen siirtyi naapurikaupunki Akaaseen ja nousujohteessa olevaan Leijona Futsaliin, joka oli saavuttanut edellisinä kausina SM-pronssin ja SM-hopean.

– Leijona Futsaliin siirtyminen oli taas uusi vaihe uralla ja tärkeä askel itselleni. Ilveksessä treanaaminen ja pelaaminen oli täysin yhtä ammattimaista ja yhtä urheilullista, mutta taustat Akaassa olivat vahvemmat. Organisaationa Leijona Futsal (nyk. Akaa Futsal) oli ainakin liigajoukkueen osalta voimakkaammin eteenpäin menevä, joten päädyin vaihtamaan seuraa kuuden Ilves-vuoden jälkeen, Juhana kertoo.

Jyrkiäisen saavutettua Akaassa SM-hopeaa 2018–19 Lahtinen seurasi vielä kerran perässä, joten kahdesti hajonnut tutkapari oli koossa nyt kolmannen kerran. Kausi 2019–20 olikin Akaa Futsalilta erinomainen, mutta suuremmat luonnonvoimat puuttuivat peliin: kausi jouduttiin keskeyttämään koronaviruspandemian vuoksi. Akaa Futsal pokkasi keskeytetyn runkosarjan ykkösenä Suomen paikan UEFA:n Futsal Champions Leaguessa, mutta Suomen mestaruus jäi ratkaisematta.

Lahtinen palasi kesällä 2020 Ilvekseen vajaaksi jääneen Akaa-kauden jälkeen, Jyrkiäinen jäi. Tutkapari oli hajonnut kolmannen kerran – tai neljännen kerran, jos mukaan lasketaan Lahtisen maajoukkueuran todennäköinen päättyminen.

"Oikealla jalalla hänen voi antaa ampua ihan rauhassa"

– Siviilissä ei olla oltu niin paljoa tekemisissä. Ei edes seurakavereina, mitä nyt joskus Akaa-kaudella tehtiin vähän jotain omatoimista fysiikkaa. Korkeintaan puheväleissä ollaan enää, Lahtinen ja Jyrkiäinen virnistävät yhteishaastattelussa.

Vaihteeksi olette taas vastakkain ettekä samassa joukkueessa. Joko tunnette toistenne vahvuudet ja heikkoudet paremmin kuin omat taskunne? Onko yhteisestä historiasta hyötyä vai haittaa kun ollaan taas vastakkain?

Lahtinen:
– Tykkään pelata tuttuja vastaan: se on usein haastavampaa kuin uusien vastustajien höynäyttäminen. Tuttuja vastaan pitää keksiä jotain uusia skillsejä, niin kuin Juten odottamaton oikean jalan kauhee ylänurkkaläyssy. Aina pitää kehittyä.

Jyrkiäinen:
– Aika hyvin sitä jo tietää toisen vahvuudet kentällä. Hyvä pelisilmä ja syöttötaito ovat olleet Tomin vahvuuksia aina, mutta viime vuosina hänestä on tullut joukkueelleen yhä tärkeämpi puolustuspelaaja ja alakerran raataja. Kova vasurin laukaus on hänen tavaramerkkinsä, mutta oikealla jalalla hänen voi antaa ampua ihan rauhassa.

Lahtisen Ilveksen ja Jyrkiäisen Akaan kauden ensimmäinen kohtaaminen oli vasta tammikuussa, jolloin Akaa voitti kotonaan 8–2. Lahtinen osui avausminuutilla, mutta Jyrkiäinen nakutti peräti viisi maalia.

Toinen kohtaaminen oli Tampereen Kaupissa 6. helmikuuta: Ottelu pysyi pidempään tasaisena, mutta lopussa ennakkosuosikki Akaa väänsi 2–4-vierasvoiton. Molemmille herroille kirjattiin Kaupin otatuksessa vain yksi syöttöpiste.

Sekä Akaalla että Ilveksellä on mennyt kausi tähän asti hieman alakanttiin. Miltä paikallismatsit tuntuvat?

Lahtinen:
– Toijalan matsissa ei montaa kertaa osuttu vastakkain, kun pelasin lähinnä oikeaa laitaa ja Jute toisella puolen kenttää. Meidän keskenäinen maalikilpailu päättyi 5–1 Jutelle, niin eipä jäänyt jossiteltavaa, (vaikka johdinkin kyllä hetken aikaa yks–nolla). Kotonakin hävittiin tiukka vääntö. Ensi kerralla sitten revanssi.

Jyrkiäinen:
– Akaassa onnistuimme kaatamaan Ilveksen melko vahvalla esityksellä, mutta Tampereella oli tiukempaa. Grönholmin Pete onneksi teki kaksi ratkaisumaalia. Prässipelaamisemme on kovalla tasolla, mutta hyökkäykseen on löydyttävä tehoja ja puolustukseen nöyryyttä.

Vahvalla Pirkanmaalla leveästi tarjontaa liigaseuroissa

Olette molemmat kotoisin Tampereen seudulta ja ehtineet urallanne nähdä läheltä useita eri seuroja, erityisesti Pirkanmaalla.
Alkaako seudulla olla jo liiankin monta liigajoukkuetta ja kilpailua pelaajista? Vai onko tilanne juuri ideaali: paikallinen kilpailuasetelma motivoi keksimään keinoja ja kehittämään toimintaa?

Lahtinen:
– Vahvaa futsalaluettahan tämä Pirkanmaa on aina ollut. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että ihan kaikkiin liigajoukkueisiin ei tällä hetkellä riitä tarpeeksi laadukkaita pelaajia, valmentajia, taustatekijöitä ja sponsoreita. Kilpailu on kovaa.

Jyrkiäinen:
–  Pirkanmaalla on viime vuosina syntynyt sopivaa kilpailua: seurat ovat kehittyneet organisaatioina ja urheilullisesti. Akaa Futsal ja Mad Max ovat hyviä esimerkkejä tästä. On pelkästään hyvä, että pelaajat eivät automaattisesti valitse sitä seuraa, joka sattuu sijaitsemaan lähellä kotia tai jossa pelaa kavereita. Sen sijaan mm. harjoittelun laatu, olosuhteet sekä mahdollisuus kehittyä ja menestyä ovat yhä useammin olennaisia kriteereitä seuravalinnoissa. Tämä kehittää liigan tasoa ja kiinnostavuutta.

Kiitos haastatteluista ja muisteloista, Tomi “Loiske” Lahtinen ja Juhana “Jute” Jyrkiäinen!

* * *
 

Miesten Futsal-Liigan uutisoinnin päätoimittaja: Samu Kytölä
Palaute: samu.kytola(ät)futsal.fi; p. 041 4378041