Katri Nokso-Koivisto on kiistatta naisten A-maajoukkueen sosiaalisin ja puheliain. Hän hankkii ystäviä kaikkialla, missä hän liikkuu. Uusia yhteyksiä syntyy myös maaottelumatkoilla, joissa kontakteja joukkueen ulkopuolisiin on pääasiassa vain lentokentillä ja -koneissa. Uran varrella koetut erilaiset futiskulttuurit ovat kartuttaneet sosiaalisen suomalaisnaisen kokemuksia niin futiskentillä kuin elämässä laajemminkin.
Kokemusta eri futiskulttuureista
Naisten A-maajoukkueen yksi kokeneimmista pelaajista, Katri ”Nokso” Nokso-Koivisto. esiintyi naisten maajoukkueessa ensimmäistä kertaa 24.2.1999 ja on kerännyt nyt jo 70 A-maaottelumerkintää. Seura- ja koulujoukkueissa hänellä on menossa viidennen maan kentät.
Kun kokenut pelaaja alkaa kertomaan uransa vaiheista, niin tarinaa riittää. Aloitetaanpa uran alusta.
Katri aloitti pelaamisen 7-vuotiaana kotikaupungissaan Kokkolassa, GBK:ssa. Parin vuoden päästä hän siirtyi kavereiden vuoksi KPS:ään, jossa hän pelasi aina B-tyttöikään saakka.
- Kopsin ajalla oli tosi suuri vaikutus. Siellä oli pari tosi hyvää valmentajaa ja sillä oli iso merkitys urakehitykselleni. Siellä oikein kunnolla se kipinä syttyi, hän muistelee.
Hänen taitonsa huomattiin myös maajoukkueiden piirissä. Katri valittiin ensimmäisen kerran naisten maajoukkueeseen jo 15-vuotiaana, mutta säännöt kielsivät alle 16-vuotiaiden peluuttamisen aikuisten tasolla, joten vuonna 1998 kirjautui kokemuksiin vain ensimmäinen nuorten maaottelu
Seuraavaksi nuoren pelaajan tie vei ylimmälle sarjatasolle Pietarsaaren Unitediin. Naisten A-maajoukkueen debyytti osui samoille ajoille, helmikuuhun 1999. Pietarsaaressa hän pelasi useita kausia, osin kokonaan ja osin vain kesäaikaan, kun yliopistopelit USA:ssa olivat tauolla. Suomen mestaruuden hän on voittanut vuosina 2002 ja 2004. Tuolloin hänet nähtiin usein laiturina, ei puolustajan paikalla, kuten nykyään.
Pallon ympäri pallon perässä – ensin USA
Yhdysvalloissa Nokso pelasi kahdessa yliopistossa. Ensin hän oli Kaliforniassa Fresno State Universityssä.
”Oli aivan mahtava kokemus, näki länsirannikon hyvin. Meidän konferenssissa oli Tennesseestä, Texasista ja Oklahomasta länteen joukkueita ja käytiin Havaijilla pelaamassa. Oltiin Seattlessa pelaamassa, Las Vegasissa ja joka puolella. Meillä oli useita sellaisia pelireissuja, että lennettiin viisi tuntia suuntaansa”, hän innostuu kertomaan.
Kahdessa vuodessa seikkailunhaluinen suomalainen tunsi nähneensä riittävästi Yhdysvaltojen Länsirannikkoa. Samoin hän tunsi saavuttaneensa siellä myös riittävästi menestystä, muun muassa konferenssinsa tähdistövalintoja, joten hän päätti siirtyä Floridaan, Florida Atlantic Universityyn. Kahden vuoden aikana siellä pelaamisen lisäksi valmistuivat ”International Business and Trade” -opinnot.
Pelit USA:n yliopistosarjoissa vaihtelivat todella kovista peleistä varsin helppoihin, kuten oli ollut SM-sarjassakin. Harjoitukset poikkesivat sitten sitäkin enemmän kotimaan tottumuksiin – hyvässä ja pahassa.
- Mulle se sopi ihan loistavasti. Kaikille se ei sovi. Siellä pre-seasoneilla koetettiin hankkia se sama peruskunto kahdessa kolmessa viikossa, mitä Suomessa treenataan koko talvi. Meillä oli kolmesti päivässä treenit ja porukka oli ihan rikki. Kyllä siinä oppi sellaista mielenlujuutta ja voittajamentaliteettia, kun selviytyi niistä. Muistan, että porukka meinasi pyörtyä ja yksi parhaista kavereistani alkoi oksentamaan. Valmentaja huusi hänelle, että ”get back on the f***ing line” ja se tyttö pyyhki suupielensä ja jatkoi, Nokso muistelee.
Vaikka ääriesimerkki kertoo, että treenaaminen oli välillä tosi kovaa, niin kaiken kaikkiaan suomalaispelaaja viihtyi Yhdysvalloissa ja tykkäsi maan voittamisen kulttuurista. Noiden kokemusten jälkeen hän ei ole myöskään enää valittanut kovista treeneistä uran seuraavissa etapeissa.
Takaisin Eurooppaan
Neljän Yhdysvaltain talven jälkeen Nokso pelasi ensin kesän 2006 Suomessa ja meni sitten Ruotsiin, Damallsvenskaniin Bälingen joukkueeseen Uppsalaan vuosiksi 2007-2008. Samalla hän opiskeli Kansainvälisen bisnesjohtamisen maisterin tutkinnon Uppsalan yliopistossa.
Bälinge ei taistellut aivan huippusijoista ja toisen vuoden jälkeen joukkue meni konkurssiin ja putosi Damallsvenskanista.
- Ensimmäisenä vuonna meillä oli jonkin verran suomalaisia siellä, Mäkisen Annekin pelasi siellä silloin ja Talosen Sannakin oli hetken aikaa ennen kuin Sanna lähti jenkkeihin, hän summasi.
- Hyvä liigahan se oli jo silloin. Ruotsalainen kulttuuri oli niin erilaista, kun kaikista pidetään niin hyvää huolta ja halutaan, että kaikilla on hyvä mieli. Siellä vältetään konflikteja, hän jatkoi.
Ruotsin kentät jäivät sarjasta putoamisen myötä ja suunta oli Saksaan Wolsfburgiin, joka rikkoi suomalaisen kahden vuoden muuttosyklin. Siellä kokkolalaislähtöinen pelaaja viihtyi poikkeuksellisesti kolme vuotta, tosin yhden kauden loukkaantuneena eturistisidettä kuntouttaen.
- Siellä tuli aikamoinen kulttuurishokki alkuun, kun meni yltiöpositiivisista kulttuureista Jenkeistä ja Ruotsista saksalaiseen kulttuuriin. Aluksi ihmettelin, että miksi ihmiset ovat näin ilkeitä, mutta sitten tajusin, että ne ovat vain niin suoria ja rehellisiä. Jos treeneissä tai matseissa mokasit, niin kärjistäen kymmenen muuta pelaajaa plus kolme valmentajaa huusi siellä. Saksassa vihataan häviäjiä ja heikkoja ihmisiä, joten aina piti olla tosi vahva, kertaili Nokso kokemuksiaan.
Kaikkeen tottuu ja jälleen sopeutuvainen suomalainen viihtyi uudessa paikassa. FC Wolfsburg organisaationa tarjosi huikeat puitteet jalkapallon pelaamiseen ja liigana Bundesliiga oli todella kova ja pelaajat korkealla tasolla kautta kaikkien joukkueiden.
Kolmen vuoden jälkeen Saksan kentät vaihtuivat takaisin Ruotsiin, tuttuun Damallsvenskaniin. Seuraksi löytyi Jitex BK Göteborgista, jossa Nokso viihtyi ainoastaan vuoden. Vika ei ollut seurassa, vaan pelaajan vahvassa vietissä nähdä ja kokea uutta.
- Paluu Damallsvenskaniin tuntui hyvältä. Liiga oli edelleen loistava, joukkue ja Göteborg kaupunkina olivat aivan ihania, mutta tuli jotenkin sellainen ”been there done that” –fiilis, kun tarvitsen aina jotain muitakin haasteita kuin vain niitä pelillisiä asioita, hän selitti.
Uusi haaste löytyi Norjasta
Uusia haasteita pitkän linjan pelaajalle edelleen löytyi.
- Sitten kun pitikin valita Bundesliigan, Damallsvenskanin tai jonkun muun välillä, niin se muu kiinnosti. Norjan mestari LSK tuli mukaan kuvioihin ja niillä oli tarjota sellainen paketti, joka sopi minulle loistavasti, hän muisteli.
Harjoituskausi Lilleströmissä on alkanut hyvin. Lyhyen kokemuksensa perusteella norjalainen futis on Nokso-Koiviston mielestä tuntunut suoraviivaiselta ja sen hän uskoo sopivan hänelle hyvin. Talvi on tarjonnut vaihtelua myös peliroolin suhteen.
- Pakkia tulen varmaan siellä pelaamaan, mutta nyt talvella olen joutunut tai saanut pelata linkkiäkin, kun porukkaa on ollut kipeänä. Olen puolustajista kuitenkin se kaikkein hyökkäävin siellä. Kun oltiin Arsenalia vastaan pelaamassa treenipeli, niin tein maalinkin, puolustaja iloitsi.
Yli 12 ulkomaan vuoden jälkeen edessä on jälleen paljon uutta ja Nokso on täynnä virtaa kohti uusia seikkailuja - niin Norjan mestarin väreissä kuin EM-kisoihin valmistautuvassa Helmari-joukkueessakin.
Seuraavan reilun viikon ajan kentät ja kaverit löytyvät Kyprokselta, kun Nokso-Koivisto oon jälleen Suomi-asuissa Cyprus Cupissa. Ensimmäinen peli jäi väliin akillesjänteen ärtymisen vuoksi, mutta energisen pelaajan vahvaa laitapeliä saatetaan nähdä vielä tässäkin turnauksessa.