Belgian, Italian ja Saksan U19-maajoukkueet saapuvat Suomeen maaliskuussa. Lisätietoa EM-jatkokarsintaturnauksesta löydät täältä.
Vuosi 2021 ei tuonut FC Hongalle toivottua menestystä, kun espoolaisseura jäi Veikkausliigan yhdeksännelle sijalle. Vaikka tulokset jäivät laihoiksi, oli kaudessa valonpilkahduksensa – Hongassa nähtiin todellinen nuorten suomalaispelaajien esiinmarssi.
Pikkuhuuhkajien Matias Rale (s. 2001) ja Ville Koski (2002) nousivat heti keväällä suureen rooliin espoolaisten puolustuksessa. Nuoremmat maajoukkuepelaajat, 2003 syntyneet Niklas Pyyhtiä, Niilo Saarikivi ja Otso Koskinen, saivat niin ikään mukavasti näyttöpaikkoja sekä onnistumisia liigatasolla.
Koskinen nousi Hongan edustusjoukkueeseen yllättävän nopeasti. Hän debytoi Akatemiassa elokuussa 2020 ja pelasi kaudella kaikkiaan neljässä Kakkosen ottelussa. Ensiesiintyminen edustuksessa tapahtui tulevan talven Suomen Cupin avauksessa – muutama viikkoa myöhemmin Koskinen onnistui puolivälierässä maalinteossa.
Hongan cup-taival nousi lopulta pystyyn semifinaalivaiheessa, kun tuleva mestari KuPS kaatoi espoolaiset. Pari viikkoa myöhemmin Koskinen teki liigadebyyttinsä ”Metroderbyssä” HJK:n vieraana.
– Nopea nousu edustukseen oli minulle positiivinen yllätys. Olin pelannut Kakkosta vain muutaman pelin, joten hyppäsin melkein suoraan B-junnuista liigaan. Aluksi liigavauhdissa oli vähän totuttelemista, mutta pääsin nopeasti hyvin mukaan, tammikuussa 19 vuotta täyttänyt Koskinen sanoo.
Lopulta Koskinen pelasi 24 liigaottelussa, joissa syntyi kaksi maalia sekä viisi maalisyöttöä. Lisäksi minuutteja kertyi europeleissä NSÍ Runavíkia sekä NK Domzalea vastaan.
– Lähdin kauteen kovilla odotuksilla itseäni kohtaan. Tiesin, että pystyn pelaamaan liigatasolla, ja olen tyytyväinen panokseeni. Saamani vastuu kertoo, että pärjäsin liigassa hyvin.
Palaako Honka Veikkausliigan kärkipäähän?
Honka pelasi keskiviikkona viimeisen ottelunsa Liigacupin lohkovaiheessa, ja joukkue joutuu vielä jännittämään jatkoonpääsyn osalta. Espoolaiset avasivat kilpailun 1–1-tasapelillä FC Hakaa vastaan, ja tätä seurasivat 4–0-voitto FC Lahdesta sekä 1–0-tappio Ilvekselle.
Vesa Vasaran valmentama ryhmä on muuttunut melko paljon viime kaudesta. Muun muassa kokeneet Tapio Heikkilä, Demba Savage ja Tim Murray eivät jatka seurassa – tilalle on tullut esimerkiksi HIFK:ta viime kaudella edustanut Aldayr Hernández sekä HJK:n maalilta tuttu Maksim Rudakov. Hyökkäysosastolle saapui Koskiselle U19-maajoukkueesta tuttu Agon Sadiku (HJK).
– Meillä on kasassa tosi kova nippu, jota kohtaan minulle on suuret odotukset. Teimme viime kauden lopulla muutoksia pelitapaamme, ja tulevalla kaudella meillä on aika sama linja. Koen, että uusi pelitapa toimii meille joukkueena, ja myös omat vahvuuteni pääsevät nyt paremmin esiin.
Koskinen on joukkueelleen arvokas pelaaja muun muassa monipuolisuutensa takia. Nuorukaisen voi asettaa tarvittaessa monelle eri pelipaikalle – viime vuonna hänet nähtiin hyökkääjänä, hyökkäävä keskikenttänä sekä ”kasipaikalla”.
– Viihdyn hyvin taskuissa ja pelaan mieluiten kymppipaikalla. Pelipaikalla ei ole koskaan ollut minulle niin isoa merkitystä – pääasia, että olen saanut pelata. Tavoitteeni onkin pelata tulevalla kaudella mahdollisimman monessa matsissa avauksessa.
Tulevaisuudessa Koskisen tavoitteet ovat Euroopan kentillä. Joukkue- ja ikätoverit Pyyhtiä sekä Matias Kivikko siirtyivät viime kaudella Italiaan – milloin voisi olla Koskisen vuoro?
– Siirto voi tulla ennemmin tai myöhemmin. Veikkaisin, että ennemmin.
Suomi haastaa jättiläiset maaliskuussa
2003 syntyneiden ikäluokka on menettänyt koronapandemian takia lukuisia maaotteluita, mutta Koskinen on päässyt kantamaan Suomi-paitaa mukavat 17 kertaa.
– Se on ollut minulle aina suuri ylpeydenaihe. On ollut hienoa päästä pelaamaan todella kovia kansainvälisiä otteluita. Ne kehittävät eniten, ja samalla näkee, missä menee verrattuna eri maiden pelaajiin. Toistaiseksi parhaat maajoukkuemuistoni ovat keväältä 2019 – Etelä-Koreaa vastaan pelattu ottelu oli paras, jonka olen maajoukkuepaidassa pelannut.
Myös viime lokakuun EM-karsintaturnauksesta jäi mukavia muistoja, vaikka vatsatauti vaivasi lähes koko Suomen joukkuetta. Karsinta-avauksen Puola-voitossa Koskinen tuli loppuhetkillä kentälle ja syötti Henri Salomaan 3–1-maalin. Ukraina-tappiossa Koskinen pelasi täydet minuutit, ja hän jatkoi avauksessa myös Maltaa vastaan – tällä kertaa hän alusti ottelun ainokaiseksi jääneen Casper Terhon osuman.
– Ukraina oli ehkä paras vastustaja, jonka olemme maajoukkueen kanssa kohdanneet. Siellä oli todella kovia yksilöitä. Pelasimme heitä vastaan tappiosta huolimatta suhteellisen hyvän pelin, ja tulos oli tarpeeksi hyvä, että saimme hyvät lähtökohdat viimeiseen matsiin.
Joukkue seurasi jännittyneenä joulukuun jatkokarsinta-arvontoja, joissa Suomi joutui miltei vaikeimpaan mahdolliseen lohkoon. Tulevat vastustajat Belgia, Italia sekä Saksa kuuluvat maanosan kärkiosastoon.
– On mukava päästä pelaamaan huippumaita vastaan. Vastaan tulee todella kovia pelaajia, ja matsit ovat varmasti hyvää oppia meille. Lohko on kova, mutta mitä vain voi tapahtua.
Koskiselle lisämausteensa tuo se, että Suomi pelaa kaksi ensimmäistä otteluaan Vantaalla. Myyrmäen jalkapallostadion on VJS-kasvatille vuosien varrelta erittäin tuttu kenttä.
– Sieltä on paljon hyviä muistoja. Minulla on perhettä ja paljon kavereita Vantaalla, ja on hienoa päästä pelaamaan heidän edessään. Kun pelaa Suomi-paidassa kotiyleisön edessä, tunneympäristö on erilainen kuin tavallisesti – peleistä tulee tosi siistejä kokemuksia.
Artikkeli on osa juttusarjaa poikien ja tyttöjen maajoukkuepelaajista. Juttuja julkaistaan jatkossa kerran kuukaudessa.
