PK-35 juhlisti lauantaina 19.9.2015 komeasti 80 vuoden täyttymistä seuran historiassa. Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja oli tervehtimässä juhlatilaisuuttaan viettänyttä historian saatossa monenlaista kokenutta seuraa.
JUHLAPUHE PK-35:N 80-VUOTISJUHLASSA, KARJALATALO, HELSINKI 19.9.2015
Arvoisa Puheenjohtaja, Arvoisa Seuraväki, Hyvät Pelinaiset ja Pelimiehet, Hyvät Juhlavieraat, Mina Damer och Herrar,
”Siihen aikaan näillä mailla, oltiin vielä paljon vailla”. Oltiin vailla uutta seuraa, oltiin vailla Viipurin Pallokerhoa. Siitä on todella 80 vuotta, siitä ravintola Funkiksen sivuhuoneen perustamiskokouksesta Viipurissa. Syntyy ainutlaatuinen seura. Sen kihelmöivistä poljennoista on kasvanut valtavan suuri PK-35 perhe, jonka yhteistä tarinaa ja saavutuksia juhlimme tänä iltana Karjala-talolla.
Neljä vuotta perustamisesta vuonna 1939 Pallokerho pelaa ensimmäistä kertaa Suomen Palloliiton toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, ns Itäsarjassa ja taistelee itselleen uljaasti sarjapaikan. Sitten meri synkkenee, ja tykkien aallot lyövät rantoihimme. Itäsarja uhkaa laajentua todelliseksi Itäsarjaksi.
Sellanen ol`Viipuri. ”Tanssia sai siellä aina, arkena ja sunnuntaina”. Ja pelata Viipurin Pallokerhossa. Tosiasia on kuitenkin tiedossa. Viipuri menee muille, ja seura joutuu happivajaukseen. Vankkumaton seurahenki näyttää nyt kuolemattomuutensa. Helsingissä tehdään ponnisteluja Viipurin Pallokerhon toiminnan jatkamiseksi. Unto Pirinen saa lehti-ilmoituksella 12 henkilöä Messuhallin kokoushuoneeseen 7.1.1948. Vähän myöhemmin varsinainen kokous vahvistaa säännöt. Pallokerho-35 ry otetaan nimeksi.
50-luvun puolivälissä muuan Martti Karjalainen valitaan PK-35:n varapuheenjohtajaksi ja vähän myöhemmin puheenjohtajaksi. Seuran toiminta laajenee Kalliosta Pakilaan Helsingissä. Joulukuusi innoittaa jo silloin jalkapalloilijoita. PK-35:n varainhankinnan kohentamiseksi ryhdytään noudattamaan uutta ns. joulukuusitaktiikkaa ja heittäydytään mukaan joulukuusibisnekseen. Peräti 15 pelaajaa osallistuu kuusien keruuseen Lohjan ja Pusulan metsistä ja myyntiin Tullinpuomissa, Pohjois-Haagassa ja Karhupuistossa.
Samoihin aikoihin seuralle luodaan W-merkki symboloimaan Wiipuria sekä muuttolintuja. Niin iso osa sen aikaisesta jäsenistöstä on joutunut muuttamaan kotiseuduiltaan uusille paikkakunnille. Karjalaisia perinteitä vaalitaan PK-35:n 25-vuotisjuhlissa Balderin salilla vuonna 1960; Karjalaisten laulua, kansantanssia ja salonkitanssia, historian kertausta, juontajana ja kaskunkertojana Yrjö Piitulainen.
Seuraavana vuonna 1961 käynnistyy PK-35:n nappulasarja Uruguayn, Argentiinan, Ranskan, Italian ja Brasilian joukkueilla. Jäsenmäärä on hivuttautunut jo yli kahden-sadan ja lajina jalkapallon lisäksi jääpallo. Pihlajanmäkeen nousee 60-luvun puolivälissä uusi asuma-alue ja sinne rientää myös PK-35. 60-luvun lopulla Esa Karjalainen, Kalervo Kytönen ja Mauno Tuunainen pelaavat Helsingin B-nuorten piirijoukkueessa. 70-luvulla aloitetaan toimenpiteet urheilukentän ja pukusuojien rakentamiseksi Pihlajamäen alueelle. Vuonna 1973 jäsenmäärä kiipeää viidensadan lähelle ja 1978 pikkumimmit liittyvät PeeKoo-perheeseen.
Ikään kuin orastavana 50-vuotissynttärilahjana seuralle Pihlajamäen kentän uusi pukusuojarakennus on vesikatossa vuonna 1985. Neljä vuotta myöhemmin Kale Rantanen nostaa miesten edustusjoukkueen pohjanoteerauksista neloseen, tytöistä piirijoukkueeseen valitaan Saila Soininen ja Kirsi Lindqvist, joka jo seuraavana vuonna 1990 pelaa itsensä tyttöjen maajoukkueeseen.
90-luvun puolivälissä alkaa paukkua. Muutama vuosi aiemmin Pasi Rautiainen saadaan neuvonantajaksi edustusjoukkueeseen kolmosessa. Siitä valmentajaksi ja vuonna 1996 nousu Ykköseen. Tarmo Janhosen taikataskuista löytyy kunnianhimoa ja draivia. Seura, sen valmentajat ja pelaajat tyhjentävät liiton Helsingin piirin palkintopöydän.
Mikään ei ole enää mitään, kun Pukinmäen katsomot pullistelevat liigakarsinnan toisessa osaottelussa 1997. PK-35 on kellistänyt TP-Seinäjoen ensin vieraissa 3-1. Ratkaisevassa ottelussa ei säästetä maaleja eikä säälitä maalivahteja. Tulokseksi 4-4 ja nousu Veikkausliigaan. Perustetaan sisarseura Liiga PK-35, jonka puheenjohtajuuden ottaa Tarmo Janhonen.Aiemmin jo puheenjohtajuutta hoitanut Timo Asikainen palaa emäseuran peräsimeen.
Liiga PK-35 ei ujostele, taistelee Liigassa pronssimitaleille ja Cupissa loppuotteluun, jonka tapahtumia puidaan yhä edelleen. Menestysvuoden 1998 lopulla Hjallis Harkimo ottaa vastuun Liiga PK-35:stä ja syntyy FC Jokerit. Uudessa käänteessä emäseuran puserossa on surua, mutta myös tervettä ylpeyttä ja realistista tilannearviota. Seuran ikämiehet, 35 v, osoittavat tribuuttia omille väreilleen voittamalla Suomen mestaruuden ja oman sarjansa Suomen Cupin.
Punamustat. Yhdessä nyt ja ikuisesti! Edustusjoukkueen lento uusille asuinsijoille ei pysäytä PK-35:n dynamiikkaa. Markku Hynnisen johdolla ensimmäinen PK-35 halli on pystytetty ja vihitään 20.01.1999. Uuden vuosituhannen alussa seurassa pelaa jo 600 jalkapalloilijaa. PK-35 City 94 pojat voittavat seuran historian ensimmäisen Helsinki Cupin. Timo Viljamaa ja Anssi Klinga koutsaavat, joukkueessa myös mm. Jolle Pohjanpalo, Matti Klinga ja Youness Rahimi.
Vuonna 2004 olosuhteet nytkähtävät taas rajusti eteenpäin, kun PK-35:n uusi harjoituskuplahalli valmistuu Pihlajamäen kentän yhteyteen. Kun seura täyttää 70 vuotta, miesten edustusjoukkue sijoittuu Ykkösessä kolmanneksi, naiset pelaavat Kakkosessa, A-pojat nousevat SM-sarjaan ja B-pojat ovat viidensiä. Sitten siirtyy valtaosa Allianssi-juniorit ry:n joukkueiden pelaajista PK-35:een, jalkapalloilijoita seurassa jo yli 700.
Rakenteita muokataan. Vuonna 2007 luodaan Akatemiaa ja Kyky- sekä Taitokerhoja, Mitri Pakkanen nostaa naiset Ykköseen, ja Markku Ruokaselle ojennetaan seuran puheenjohtajan vastuunuija. Uutena kuviona perustetaan PK-35 Vantaa. Miesten ja naisten edustusjoukkueet siirretään Vantaan kaupungin puolelle. Uutta voimavaraa tarvitaan eikä muutoksia ole tässä PeeKoo-perheessä ennenkään pelätty.
A-junioripojat voittavat 2009 historiallisen, ensimmäisen Suomen mestaruuden Janne Viljamaa ja Petri Haapimaa valmentajaguruina. Vuonna 2010 Teemu Jaronen valitaan puheenjohtajaksi ja naiset voittavat Timo Lounion valmentamana ensimmäisen Suomen mestaruuden, josta sitten kehittyy lähes maan tapa. Tuplan naiset vievät 2011 ja 2012, valmentajana kumpanakin vuonna Pauliina Miettinen. Pasi Pihamaan miesten joukkue pelaa itsensä neljänneksi 2012, jolloin myös Pihlajamäen vanhan hiekkakentän paikalle avataan tekonurmipäällysteinen Aava Areena. Tässä hankkeessa primusmoottorina toimii hallituksen jäsen Marko Salo.
Viime vuonna Sanna Saarinen tykittää eniten maaleja Naisten Liigassa, ja Jari Väisäsen johdolla naiset palaavat taas ”kullannupuiksi”. Rami Rantanen & Anne Maria Weckström-Rantanen duo valmentavat Peekoon B-tytöt mestareiksi.
Seuran kunniapuheenjohtaja Martti Karjalainen siirtyy keskuudestamme vihreämmille niityille. Respect. Hän voi olla äärettömän levollinen ja ylpeä, siitä minkä sykähdyttävän ja vaiherikkaan matkan – itse asiassa niin moniulotteisen ettei aina ole helppoa pysyä mukana - Viipurin Pallokerho on tehnyt iltaamme Karjala-talolla Helsingissä.
PK-35:n henkinen kotipesä on jo pitkään ollut Pihlajamäessä, vaikka edustus pelaakin nykyään Vantaalla. Seurassa vallitsee vahva kunnioitus oman seuran perinteisiin ja siihen vaikuttaneisiin ihmisiin. Martti Karjalainen, Tarmo Janhonen, Timo Asikainen, Markku Hynninen, Markku Ruokanen ja Teemu Jaronen ovat omien aikakausiensa taitavia ja sitoutuneita seurajohtajia. Seurassa jokaista seuratoimijaa arvostetaan ja kannustetaan; yhdessä ollaan nyt ja ikuisesti. Pasi Rautiainen ei jätä ketään kylmäksi, ei myöskään ”Räde” Rantanen, Jarno Tuunainen tai ”Nya” Holmgren.
Punamustilla on huippuolosuhteet käytössään ympäri vuoden, kaksi hallia ja yksi täysimittainen jalkapallonurmi. Punamustat on tällä hetkellä Suomen johtavin nais- ja tyttöfutisseura. Lämpimät onnittelut Punamustille, Jari Väisäselle ja jengille Naisten Liigan mestaruudesta vuonna 2015. Sarja on vielä kesken, mutta voittaja selvillä. Ja edessä pian huippumatsit Mestarien Liigassa malmölaista Rosengårdia vastaan. Miesten Ykkösessä Punamustat pelaavat yhä Liigapaikasta.
Olen täällä suomalaisen jalkapallon nimissä tuomassa Teille, Arvoisa 80-vuotias PK-35-perhe kiitolliset ja iloiset onnittelumme siitä kaikesta huippuhienosta työstä, mitä pitkällä reissullanne olette tehneet suomalaisen jalkapallon parhaaksi. Te olette tunnettu ansioistanne, te olette arvostettu yhteisöllisestä toimintatavoistanne ja perinteistänne, te olette siunattu viisailla johtajilla, kyvykkäillä seuratoimijoilla, osaavilla valmentajilla ja sitoutuneilla edustuspelaajilla sekä innokkailla tytöillä ja pojilla, joiden sydämissä kasvaa jalkapallo ja sen oppimisen taito. Mieltä kohottavaa myös nähdä kaikki seuralegendat täällä ja saada pian tutustua Mitri Pakkasen Ikinuoreen Kasikymppiseen, ainutlaatuiseen juhlakirjaan.
Suomalaisen jalkapallossa on yksi elinehto, ja se on jalkapalloseura. Kaikki suomalaisen jalkapallon rakenteet on luotu auttamaan ja palvelemaan jalkapalloseuraa, ja jos vielä tänä päivänä kaikki ei toimi riittävän hyvin, muutos tulee tehdä mitä pikimmiten. Näihin toimiin on jo ryhdytty, ja ensi vuoden puolella päästään päätöksiin. Suomalaisen jalkapallon rakenteiden on siirryttävä yhtenä vahvana toimijajoukkona entistä lähemmäksi seuraa ja olemassa olevat voimavarat on osattava entistä paremmin tuoda seuraympäristöön, sinne missä harjoitukset pidetään ja taidot tallentuvat.
Meillä ei ole varaa hukata yhtään lahjakkuutta, jolla on tahto kavuta tielle jota pitkin voi päästä jalkapallon huippuvuorille. Eikä meillä ole varaa sulkea keneltäkään seuraportteja, ei keneltäkään joka haluaa tulla seuraan, sen harjoituksiin ja vain ehkä nauttia parista viikkoharjoituksesta turvallisesti kaverien kanssa kivassa kannustavassa ilmapiirissä.
Yhtä kaikki. Jalkapalloseuramme ovat itse asiassa terveys- ja hyvinvointikeskuksia. Seurassa opitaan liikunnallinen elämäntapa ja hyvät elintavat, leikitään ja pelataan pallolla kamujen kanssa, istutetaan yhteisöllisyyden siemen, saadaan turvaa, itsetuntoa ja eväitä omalle kehittymiselle ja voidaan myös päästä edustustasolle kovempiin mittelöihin. Seurassa jokainen on kasvollinen ihminen, jolla on oma roolinsa ja paikkansa.
Maahamme kuten muihinkin maihin virtaa ”kasvottomia” turvapaikanhakijoita, jotka pyytävät suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. He ovat kasvottomia siinä mielessä, että näemme heidät massana, vaeltavana ihmisjoukkona emmekä osaa emmekä voi erottaa, että tuohan on se Arif Irakista. Turvapaikanhakijat ovat liikkeellä, koska heitä vainotaan rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
Jos turvapaikanhakija on suojelun tarpeessa ja hänelle myönnetään turvapaikka, hän saa myös pakolaisaseman.
Maailman hädällä ei ole rajoja. Auttaminen ei tunne rajoja. Suomalainen jalkapallo on tehnyt ja voi tehdä hyvin paljon näiden hädänalaisten ihmisten eteen. Seurat, piirit, Pelaajayhdistys, liitto kantavat kortta avunannon kekoon. Tarjoamalla palloa peliin annamme Arifille Irakista kasvot, jotka me tunnemme ja kasvot joihin syntyy toivo paremmasta huomenesta.
Sellanen ol`Viipuri. Sellainen on 80-vuotias synttärisankari, punamusta PK-35, että ”yhdessä nyt ja ikuisesti”. Toivotan koko PeeKoo-perheelle rohkeutta ja onnea jokaiseen päivään.
Pertti Alaja