Pertti Alajan juhlapuhe 95-vuotisjuhlassa 28.8.2016.
JUHLAPUHE TAMPEREEN PALLOILIJOIDEN 95-VUOTISJUHLASSA 28.8.2016
Yksitoista innokasta jalkapallonuorukaista kokoontuu heinäkuun 22. päivänä 1921 Tampereen Musiikkikaupan perähuoneessa ja päättää perustaa Tampereen Palloilijat (TaPa) –nimisen palloilun erikoisseuran.
Tänään seura on vanhin toiminnassa oleva palloilun erikoisseura Tampereella. Juhlimme nyt 95-vuotiasta seuraa jolla kannuksia, saavutuksia, vauhtia ja hurjia tilanteita riittää.
1924 syntyy tapalaisin talkoovoimin Hippoksen kenttä, sisämaan ensimmäinen luonnonnurmipäällysteinen jalkapallokenttä. HIFK kaatuu avausottelussa 4-2. Erotuomari on eri mies; hän on pukeutunut pikkutakkiin ja kravattiin. Palloliiton varapuheenjohtaja pitää avauspuheen.
1927 TaPa häviää niukasti 1-2 Helsingin Palloseuralle Helsingissä pelatussa semifinaaliottelussa Suomen mestaruudesta. TaPa ei saa peluuttaa keskushyökkääjäänsä Åkessonia, joka on Ruotsin kansalainen. Vapaa liikkuminen on toisissa kuoseissa siihen aikaan.
15.1.1928 vietetään eräänlaista jääkiekon syntymäpäivää. TaPa kohtaa Pyrinnön ensimmäisessä jääkiekko-ottelussa Suomessa.
1920-luvun lopulla tapalaisille tuttu Vilho ”Vikki” Koskinen pelaa TaPa:n itse järjestämissä jalkapallosarjoissa ensimmäisen kerran 12-vuotiaana ja valitaan joukkueensa kapteeniksi. Myöhemmin Vikistä tulee tamperelaisille tuttu kauppias Kauppahallissa. Hän kertoo TaPa:n 75-vuotishistoriikissä seuraavaa: ”Harjoituksiin lähdin monesti suoraan töistä. Pyörän selkään ja Hippokselle. Se oli kauniin luonnon keskellä. Siellä oli rentouttavaa harjoitella. Hippoksen vahtimestarin lampaat pitivät huolen, ettei ruoho kasvanut liian pitkäksi kentällä.”
1931 TaPa tuo ensimmäisen jääkiekkomestaruuden Tampereelle. HJK häviää finaalissa 2-1.
1939 TaPa taistelee loppusarjassa SM-sarjaan noususta. Kiffen voittaa 1-0 ratkaisuottelussa. B-nuorten joukkue saavuttaa piirinmestaruuden. Joukkueessa pelaavat tapalaishenkinen, jääkiekkoilumme Dynamo, Aarne Honkavaara ja todellinen tamperelaisjalkapallon voimahahmo Pekka Terho. Häntä kuvaa kauniisti The Only and One, Pertti Mäkipää: ”TaPa:ssa asiat olivat aina kunnossa. Erityisellä kiitollisuudella muistelen Pekka Terhoa, jonka huolenpito pelaajista oli kuin isä hoitaisi poikiaan.” Pertsa Mäkipää muuten edusti Suomea 56 A-maaottelussa, toimi pitkään kapteenina ja valittiin Vuoden Jalkapalloilijaksi Suomessa vuonna 1966. Takana hänellä on myös mittava valmentajaura. Ja elokuun 4. päivä tänä vuonna Pertsa täytti 75 vuotta, joten aplodit ovat paikallaan.
1952 TaPa voittaa Suomen Palloliiton A-nuorten mestaruuden jalkapallossa. Valmentajana muuan Veikko Lieslehto. Vuosikymmeniä TaPa:ssa ja Ilveksessä sittemmin huoltajan tehtäviä hoitanut Matti Helin on voittamassa varmanäppinä mestaruutta. Matti kertoo jalkapalloon tulemisestaan: ”Oikeastaan se alkoi ollessani mukana lasten leikkikenttätoiminnassa 10-vuotiaana. Meillä oli toiminnan vetäjänä ex-olympia-valmennuspäällikkö Kalevi ” Kallu” Tuominen, joka innosti minut jalkapalloon.”
Hienoja juttuja.
1957 TaPa uusii A-nuorten Suomen mestaruutensa. Valmentajana samainen Veikko.
1959 TaPa nousee jalkapallon Suomensarjaan ja seuraavana vuonna mestaruussarjaan. Valmentajana Ensio Malin, maalissa Risto ”Rike” Hannula joka tänään juontaa juhlatilaisuuttamme ja osoittaa, että maalivahdin käsissä pysyy muukin kuin pallo. Varsinaisen elämäntyönsä Rike tekee Sarjaseurojen toiminnanjohtajana, antaa kaikkensa seurojen alttarille ja nostaa pääsarjat ja pääsarjaseurat aivan uudelle tasolle.
1961 Ratinan yleisöennätys murskaantuu kun TaPa ja Haka kohtaavat. Lehtereillä 8000 katsojaa! Samana vuonna TaPa:n A-junnut saavuttavat Seppo Helteen komennossa SM-pronssit. Tässä joukkueessa pelaa Lauri Kotkavuori, josta myöhemmin kasvaa todellinen seuratoimija. Lauri muuten vei aikoinaan Suomen Palloliiton lahjoittamat pallot Sierra Leonen lapsille. Nämä pallot saivat riemullisen vastaanoton, kertoo Lauri.
1962 TaPa ottaa pronssia SM-sarjassa. TaPa pelaa mestaruussarjassa kaiken kaikkiaan vuodet 1961-1963, 1965, 1972-1973. Miesten pronssimitalijoukkueessa pelaa myös Matti Katajisto, TaPa:n kasvatteja 1940-luvulta, myöhemmin johtokunnan jäsen vuosikymmeniä ja muissakin tehtävissä seurassa. Matti vastaa kysymykseen mitä jalkapallo on itsellesi antanut: ”Joukkueurheilu on ollut kehittävää, olen sen avulla saanut elinaikaisia ystävyys- ja toverisuhteita. Se on kehittänyt vuorovaikutustaitojani ja opettanut asettamaan tavoitteita ja motivoinut tekemään työtä tavoitteiden saavuttamiseksi. ”
1967 käynnistyvät yhä jatkuvat vuosittaiset nuorisovierailut Wuppertalin ja Essenin kanssa.
1974 TaPan ja Ilves-Kissojen jalkapallovoimat yhdistyvät Ilvekseen.
1986 TaPan ikämiehet taistelevat pronssille SM-turnauksessa.
Vuodesta 1980 nuorten jalkapallotoiminta käynnistyy uudelleen TaPa:ssa, junioreissa tulee lukuisia piirinmestaruuksia, mutta sarjamenestykseen tähtäävän toiminnan sijaan panostetaan harrastuspelaamiseen. Tällä hetkellä TaPalla pelaa jalkapallon piirinsarjoissa 11 joukkuetta ja futsalissa kolme joukkuetta.
Minulla on suurenmoinen kunnia ja ilo on nyt Suomen Palloliiton nimissä onnitella Teitä kaikkia, arvoisaa 95-vuotiasta Tampereen Palloilijoita jalkapallomme ja urheilumme uranuurtajuudesta, äärettömän mittavasta menestystarinasta ja kiittää Teitä samalla mitä lämpimimmin pyyteettömästä seuratyöstänne suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinniksi ja hyväksi.
Suomalaisessa jalkapallossa ei ole mitään jalkapalloseuran veroista. Kaikki alkaa seurasta, kaikki sinne päättyy. Seura on jalkapallon koti, sinne on jokainen tervetullut.
Suomalainen jalkapalloperhe on taas rikkonut ennätyksiä. Toissa päivän tulosmittari kertoo, että lisenssipelaajiemme määrä on nyt 132 793, mikä on melkein kaksi tuhatta pelaajaa enemmän kuin viime vuoden lopun ennätyslukema. Useita kuukausia on vielä jäljellä, ennätys paranee ja jalkapalloperheemme kasvaa sen kun kerkiää.
Häikäisevä mittarinlukema ja 933 jalkapalloseuramme yhteisen ponnistuksen ja työn riemunäyte! Olemme maamme urheiluelämässä ainutlaatuisen suuri perhe, mikä tuo vastuuta mutta myös vapautta uskaltaa jatkaa oman toiminnan kehittämistä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Se tosiseikka, että meillä on tarjota kaksi peliä, futsal ja jalkapallo, on myös näiden lukemien takana.
Kartutamme tällä harrastajamäärällä ja vapaaehtoistoimijoiden työllä mittaamattoman paljon hyvinvointia ja elämän vireyttä. Olemme jättimäinen yhteiskunnallinen toimija, jonka jalkapallolonkerot ulottuvat lähes jokaiseen kylään ja mantuun.
Tämän vuoden huhtikuussa pidettiin täällä Tampereella ylimmän päättävän elimemme kokous, liittokokous, jossa päätettiin jalkapallomme ja futsalimme seuraavasta neljästä strategisesta painopisteestä nelivuotiskaudelle 2016-2020: pelaajan laadukas arki * elinvoimainen seura * mielenkiintoiset kilpailut * jalkapalloperheen aktiivinen viestintä ja vaikuttaminen .
Otetaan vaikka tarkasteluun ”Pelaajan laadukas arki”. Siinä on ytimessä pelaajan menestyksekäs kehittäminen seuraympäristössä sekä osaavien ja koulutettujen lasten ja nuorten valmentajien määrän kasvu. Suomen Palloliiton pelaajakehityspäällikkö Hannu Tihinen on jossain todennut: ”Tämän voisi sanoa niin, että meillä pitää olla jokaisessa lapsen ja nuoren seuraharjoitus- ja ottelutapahtumassa mukana laadukas, asiansaosaava valmentaja.”
Niin totta. Siitähän se on kiinni. Siitä mitä joka päivä harjoituksissa tehdään, opitaan. Nyt pitää löytää kaikki tarvittavat talous- ja ihmisvoimavarat, että tällä alueella tapahtuu todellinen rytminmuutos. Kymppitonnit eivät riitä.
On siis strategian toimeenpanon aika. Siinäkin haetaan yhdensuuntaista, yhteistä toteuttamistapaa alueellisella ajatuksella. Suomen Palloliitto on ja tulee olla Seurojen Palloliitto. Kaipaamme lisää virtaviivaisuutta, energiaa ja uudenlaista organisatorista olomuotoa, jotta me pystymme entistä paremmin palvelemaan seuroja, auttamaan seuroja, olemaan läsnä seurojen arjessa.
Mr. TaPa:n, Veikko ”Vekke” Lieslehdon kanssa olen ollut vuorovaikutuksessa vuosikymmeniä. Nappulaliigatoiminalle hän on isä, TaPa:lle hahmo joka on jättänyt ja jättää yhä pysyviä jälkiä suomalaiseen urheilu- ja jalkapallokulttuuriin.
Hän peräänkuuluttaa omavastuista harjoittelua, monipuolista eri lajien kirjoa kehittämään lasta ja nuorta omiin mittoihinsa.
Hän teroittaa liikuntakasvatuksen merkitystä; olennaista on saada jo lapseen liikuntakärpäsen purema, jotta elinikäinen liikuntailo kasvaa ikään kuin ihon alle.
Veikko Lieslehto painottaa myös matalan kynnyksen kustannuksia, jalkapallon pitämistä elitismistä kaukana. Selvää tietysti on, että laadun kasvattaminen ja olosuhteiden rakentaminen näkyvät myös jäsenmaksuissa mutta rajansa tiedostaen.
Veikko kysyy pienseurojen olemassaolon oikeutusta. Tähän on helppo sanoa. Me tarvitsemme erilaisia, erikokoisia, eri profiilin seuroja, jokainen on yhtä tärkeä. Olet pieni tai olet suuri seura, jokainen ansaitsee tuen ja kannustuksen. Yhteistyö on avainasia. Pieni suuren kanssa, iso pienen kanssa, pieni pienen kanssa, käsi kädessä. Jokainen seura on kuin tammi, tammenterhojen kasvun tyyssija.
Jalkapallo on peli jossa toisen kunnioitus niin kentän ulkopuolella kuin kentällä, luo avaimet menestykseen, yhteisesti jaettuun iloon. Legendaarinen Yrjö Asikainen on lähtemättömästi sanonut: ”Olemme kaikki pelin palvelijoita.” Lausumassa on ikuista totuutta.
Tampereen Palloilijat on 95 vuoden ajan ollut pelin palvelija, ainutlaatuinen seura, talkootyön ja hyvän tekemisen malliesimerkki.
Sataan vuoteen menee seuraavat viisi vuotta. Silloin taas on juhlan aika. Lämmin kiitos teille vielä, lämpimät onnittelut ja kaiken hyvän toivotukset!
Pertti Alaja