Inter-hyökkääjä Timo Furuholmin pitkä jalkapalloura päättyy kuluvaan kauteen.
FC Interin porilaishyökkääjä Timo Furuholm, 34, lopettaa ammattilaisuransa kuluvan kauden päätteeksi.
Urallaan Toejoen Veikkojen kasvatti ehti edustaa myös MuSaa, Jazzia, VG-62:ta sekä saksalaisia Fortuna Düsseldorfia ja Hallescher FC:tä, mutta Suomessa hyökkääjä muistetaan erityisesti Interin paidasta. Sinimustissa hän debytoi jo vuonna 2005. Interiä edustamansa 12 kauden aikana "Furkka" on ehtinyt pelata 225 ottelua Veikkausliigaa ja tehnyt niissä 85 maalia, kun tämän kauden viimeinen ottelu SJK:ta vastaan on vielä pelaamatta.
Furuholm kommentoi, ettei vielä osaa analysoida uraansa paremmin.
- Ehkä jossain vaiheessa sen jälkeen, kun olen viimeisen kerran tosissani pelannut. Mutta tällä hetkellä päällimmäiset fiilikset omasta urasta ovat hyvät. Kaikkialla olen pelannut tätä lajia ja saanut paljon hienoja kokemuksia, Furuholm summaa.
Alaikäisenä Veikkausliigassa 2004 debytoinut Furuholm oli 1987 syntyneiden ikäkausimaajoukkueiden mukana jo nuorena.
- Junnumaajoukkueista ja muistakin junnuajoista on todella, todella hienoja muistoja. Silloin ei olla vielä ammattilaisia, joten touhu on sopivan vakavaa mutta ei vielä lopullisen vakavaa. Tuli tutustuttua upeisiin pelaajiin ja tyyppeihin siellä, Furuholm kertoo.
Aíkuisiällä Furuholm pääsi pelaamaan myös A-maajoukkueessa kymmenen maaottelua. Niissä hän teki yhteensä kaksi maalia, jotka syntyivät harjoitusotteluissa Latviaa ja Itävaltaa vastaan vuosina 2011 ja 2012. Hyökkääjä kertoo, että maajoukkueen edustaminen on merkinnyt hänelle todella paljon.
- Maajoukkue on ollut minulle myyttinen, upea haave ja kokonaisvaltainen esikuva. Siellä pelaaminen on top 5 -listalla urallani saavuttamista asioista, Furuholm tunnelmoi.
Debyyttinsä hän teki Etelä-Koreaa vastaan pelatussa harjoitusottelussa Malagassa vuonna 2010. Sitä hän myöntää vähän jännittäneensäkin.
- Se oli sinänsä iso juttu. Mukana olivat lapsuuteni idoleista Jari Litmanen ja "Tintti" Johansson. Tuntui absurdilta pelata heidän kanssaan samassa joukkueessa, Furuholm naurahtaa.
Pitkän uransa aikana Furuholm ei ole ujostellut kantansa esittämistä esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä. Hänen mielestään on tärkeää, että urheilijat voivat käyttää puheenvuoroja, jos haluavat vaikuttaa asioihin.
- Tänä päivänäkään ei yhteiskunnassa ole totuttu siihen, että kannanotot tulevat urheilijalta. Työnkuvamme nähdään viihteen ja elämysten luojana, mutta mielestäni urheilijoiden kannanotot ovat silti tärkeitä, koska ne havahduttavat ihmisiä eri tavalla. Se ei ole jokaisen urheilijan vastuulla, mutta on hyvä, että ne pelaajat asioihin ottavat kantaa, jotka sen kokevat tärkeäksi, Furuholm miettii.
Viime aikoina Furuholm on ollut tyytyväinen esimerkiksi Huuhkaja-pelaajien rasismin vastaisiin kannanottoihin.
- Ollaan nähty, että rasismia ilmenee niin jalkapallokentällä kuin yleisesti yhteiskunnassa. Mielestäni on tärkeätä, että jalkapallo pitää meteliä rasismin kitkemiseksi, koska valitettavasti sille on nykypäivänä tarvetta, Furuholm murehtii.
Suomifutista seuraavien mieleen Furuholm jäi paitsi kaikkensa kentälle jättävänä maalintekijänä, myös persoonana, joka herätti tunteita sekä omissa että vieraiden kannattajissa. Myös kentän ulkopuolella porilaisen periksiantamattomuus palkittiin hiljattain, kun Furuholm sai ylioppilastutkinnon valmiiksi 17 vuotta lukio-opintojen aloittamisen jälkeen ja pääsi Turun yliopistoon opiskelemaan sosiaalitieteitä.
Kysymykseen, pitääkö hän itseään tämän takia jonkinlaisena esikuvana, Furuholm ei oikein osaa vastata.
- Elämässäni jalkapallo on ollut ykkössijalla ihan pikkupojasta lähtien. Sen sivussa olen sitten yrittänyt kaikkea säätää kentän ulkopuolella ja laittaa elämää kuntoon, Furuholm kommentoi.
- Toivon viestittäneeni ulospäin sellaista asennetta, että aina ei tarvitse olla täydellinen tai edes tosi hyvä, jotta voi vähän menestyä. Paras lopputulos tulee, kun rohkeasti kokeilee eri juttuja ja on rehellinen itsensä suhteen. Eihän pelaamiseni kauhean kaunista aina ole ollut, mutta aina olen kaikkeni antanut. Jos minusta jotain muistetaan, toivon, että se olisi tämä, Furuholm pohtii.
Kannattajien muistoihin Furuholm varmasti jää paitsi Interissä, myös Saksan kolmannella sarjatasolla pelanneessa Hallescherissä. Pelikentällä aina yleisön kanssa vuorovaikuttaneen Furuholmin mielestä suomalaisessa jalkapallossa parasta onkin se, että täällä laji on vielä kaikkien ulottuvilla.
- Suomifutista ei ole liika raha pilannut. Täällä pystyy kokemaan aitoja, autenttisia fiiliksiä, eikä täällä olla etäännytty kannattajista liikaa. Toivon, että suomalainen futis pysyy sellaisena, mutta samalla toivon, että kulttuuri kehittyy eteenpäin, jotta saadaan tehtyä vielä isompia juttuja, Furuholm päättää.