Jalo muistetaan tyylikkäänä, luotettavana ja uhrautuvana kapteenina, joka Turun Palloseuran riveissä saavutti silloisessa SM-sarjassa hopeaa vuosina 1984, 1986 ja 1989 sekä pronssia vuosina 1977 ja 1987. Hän pelasi urallaan 309 SM-sarjaottelua vuosina 1976–1989 ja teki niissä 47 maalia.
Tomi Jalo kuului kiistatta kautta aikain suuriin turkulaisiin kapteeneihin. Kapteeni ja keskikenttäpelaaja Jalo edusti Suomea kahdessa A-maaottelussa, joiden lisäksi hänellä on nimissään neljä nuorten ja 11 poikien maaottelua. Hän pelasi myös Suomen toistaiseksi viimeisessä Olympiaturnaukseen osallistuneessa jalkapallojoukkueessa Moskovassa 1980.
Kipinää jalkapalloon ei pelaajauran päättyminen kuitenkaan sammuttanut. Tomi Jalo piti liekkiä yllä toimimalla pitkään erilaisissa valmentajatehtävissä pelaajauran jälkeen. Jalo on toiminut muun muassa ainoana päävalmentajana molemmissa turkulaisissa pääsarjaseuroissa, FC Interissä ja Turun Palloseurassa. Viimeisten vuosien aikana Tomi toimi Turun Palloseuran B-juniorien parissa. Suomen Palloliiton Turun piirin liittokouluttajan tehtävissä Tomi pääsi käyttämään erityisopettajan koulutuksen mukanaan tuomaa pedagogista silmäänsä ja jakamaan suurta pelaajauran aikaista kokemustaan, näkemystään ja asiantuntijuuttaan tuleville valmentajille.
Tomille ominaista oli asioiden kriittinen tarkastelu. Yhtä leimallista oli se, että Tomi oli aina valmis perustelemaan omat rohkeat mielipiteensä ja tuomaan esiin uusia näkökulmia. Hänen jalkapallotietämyksensä oli sellaisella tasolla, johon vain harvat yltävät.
Perhe oli Tomille erittäin läheinen ja tärkeä. Jos perheeltä liikeni aikaa, Tomi suuntasi auton kohti Kustavin mökkiään. Kustavin mökin saunan vajasta otettiin käteen aina tilaisuuden tullen kela sekä vapa, ja kulku suunnattiin kohti Kustavin kareja ja kireitä siimoja. Kalastus oli Tomin suuri rakkaus. Se suuri taimen jäi kuitenkin tällä kertaa saamatta…
Suomen Palloliitto, Suomen Liittokouluttajat ry. ja Palloliiton Turun piiri ottavat osaa perheen ja läheisten suunnattoman suureen suruun. Tomia on ikävä.
Teksti: Turun piirin valmentajakouluttajat