Marraskuussa 19 vuotta täyttävä keskikenttäpelaaja saanee ensi kaudella uuden mahdollisuuden Ruotsin pääsarjassa.
Helmareihin on ponnistettu Suomen monesta eri kolkasta, mutta nousu napapiiriltä naisten A-maajoukkueeseen on todellinen harvinaisuus. Sanna Rytkösen jälkeen seuraavaa A-maajoukkuepelaajaa saatiin odottaa yli parikymmentä vuotta, kunnes Vilma Koivisto juoksi kentälle Helmareiden kesän MM-karsintakenraalissa Venäjää vastaan.
Rovaniemeläisen jalkapallokoulun kasvatti aloitti jalkapallon neljävuotiaana poikien joukkueessa. Tuolloin RoPS:lla ei ollut tyttöjen joukkuetta, mutta sellainen perustettiin muutama vuosi myöhemmin – Koivistolle tämä tarkoitti entistä enemmän pelejä, harjoituksia ja toistoja.
– Alussa kävin kaikissa tyttöjen ja poikien treeneissä ja peleissä, mutta iän myötä piti alkaa tarkkailla rasitusta, ja treenasin sitten vain poikien kanssa. Sain käydä sekä poikien että tyttöjen peleissä, jotka olivat kaksi erilaista ympäristöä, Koivisto kertoo.
– Iso kiitos Jussi Vataselle siitä, että hän halusi ottaa minut poikien joukkueeseen, ja että pystyimme järjestelemään treenejä sekä pelejä niin, että minulla oli mahdollisuus olla mukana sekä tytöissä että pojissa. Juuri sen ansiosta minulla oli paras mahdollinen ympäristö omalle kehittymiselleni. Se antoi minulle mahdollisuuden siihen, että voin nyt pelata jalkapalloa ammatikseni.
Koiviston ikäluokka eli 2002 syntyneet on tuottanut RoPS:lle paljon hyviä pelaajia. Tällä hetkellä liiganoususta kamppailevan miesten edustusjoukkueen runkopelaajiin kuuluvat muun muassa Vertti Hänninen, Joona Lahdenmäki sekä Jussi Niska. Vuotta nuoremmat, U19-maajoukkueseen tänä vuonna nousseet, Otto Kemppainen ja Luka Kuittinen ovat niin ikään Koiviston vanhoja joukkuekavereita.
Myös Koiviston Jarno-isällä on vahva RoPS-tausta. Veikkausliigaa ja Ykköstä sinipaidoissa pelanneella isällä on Koiviston mukaan ollut suuri merkitys hänen uralleen.
– Olemme treenanneet tosi paljon omatoimisesti. Minun ei ole tarvinnut koskaan treenata yksin, kun hän on ollut aina treenikaverini. Isiä ei koskaan tarvinnut pakottaa potkimaan, vaan hän ehdotti itse, että menisimme kentälle vaikka 45 minuuttia ennen treenejä.
Uusia haasteita Uumajasta
Nuorukainen teki rohkean, mutta harkitun peliliikkeen muuttaessaan Ruotsiin jo 15-vuotiaana. RoPS vaihtui Piteå IF DFF:n organisaatioon, ja Koivisto suoritti lukion Ruotsissa. Iso muutos oli myös asuminen yksin ensi kertaa 300 kilometrin päässä perheestä.
– Jollain tavalla tiesin suht aikaisin, että haluan yläasteen jälkeen ulkomaille. Näin, että Ruotsissa minulla olisi paremmat edellytykset kehittyä ihan maailman huipulle. Ei asiat täydellisesti täälläkään ole, mutta oli hyvä päätös lähteä, Koivisto toteaa.
– Luulin ennen muuttoa, että olen ihan hyvä puhumaan ruotsia. Yläasteella minulla oli kymppi ruotsista, mutten aluksi ymmärtänyt yhtään mitään erilaisen murteen takia. Jotenkin aloin ymmärtämään hiljalleen paremmin ja paremmin. Kielen oppii nopeasti, kun se on pakko oppia.
Keskikenttäpelaaja nousi viime kaudella Piteå IF DFF:n edustukseen. Kaudella 2019 tukevasti Damallsvenskanin keskikastiin sijoittuneen joukkueen vuodesta muodostui hankala, eikä Koiviston omakaan kausi mennyt suunnitelmien mukaan.
– En ollut yhtään tyytyväinen saamaani peliaikaan. En myöskään päässyt pelaamaan keskikentällä, vaan minut asetettiin laituriksi tai hyökkääjäksi. Joukkueen pelitapakaan ei ollut minulle sopivin, joten minulla oli monta syytä vaihtaa seuraa.
Kauteen mahtui myös hyviä hetkiä kuten lisäajan 2–1-voittomaali Linköpingiä vastaan kauden kolmanneksi viimeisellä kierroksella. Voitto Linköpingistä nosti Piteå IF DFF:n putoamisviivan yläpuolella, ja lopulta joukkue sijoittui sarjan kahdeksanneksi – eroa putoamisviivaan jäi juuri kaksi pistettä.
– Siitä maalista tulee yhä huikeat fiilikset. Sellaisen tunteen olen kokenut aiemmin vain maajoukkueessa, kun etenimme vuonna 2018 EM-kisoihin ja MM-kisoihin. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla.
Vuodenvaihteessa Koivisto otti niin sanotun askeleen taaksepäin päästäkseen kaksi eteenpäin. Siirto sarjatasoa alempana pelaavaan Umeå IK:hon vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta, sillä vastuuta on löytynyt ja peli on kulkenut – Koivisto on pelannut jokaisessa 20 sarjaottelussa sekä viimeistellyt kolme osumaa, ja joukkue porskuttaa sarjakärjessä kahdeksan pisteen etumatkalla IFK Kalmariin.
– Umeåssa on ollut tosi kiva päästä vihdoin pelaamaan omalla pelipaikalla. Futiksesta pystyy nyt nauttia paljon paremmin. Täällä olen saanut paljon peliaikaa, ja joukkueen pelitapa sopii minulle – kaikki on mennyt tosi hyvin, Koivisto kertoo.
– Tavoitteeni on pelata ensi kaudella Damallsvenskania ja pystyä siellä samoihin asioihin kuin Elitettanissa. Haluan, ettei sarjatason vaihtuminen näy pelaamisessani.
MM-karsinnoissa ottelu kerrallaan
Koivisto mainitsi aiemmin EM- sekä MM-kisat, joiden lisäksi hän on saanut paljon muitakin muistoja maajoukkueesta. Jo 14-vuotiaana alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa debytoinut Koivisto on pelannut yhteensä 42 tyttöjen ja nuorten maaottelua.
– On ollut aina iso kunnia edustaa Suomea. Se on isoin asia, mitä voin kokea jalkapalloilijana, ja olen kokenut maajoukkueessa hienoja juttuja. Eteneminen U17-EM-kisoihin oli huikea kokemus, emmekä menneet sinne vain osallistumaan vaan näytimme tasomme, Koivisto muistelee.
– Junnujen MM-kisoja ei saa kovin moni kokea. Uruguayssa oli aika siisti meininki, ja turnaus on tähänastisen urani kohokohtia.
Koiviston ja 2002 syntyneiden viimeinen mahdollisuus tyttöjen arvokisoihin valui käsistä koronan takia, kun U19-EM-karsintaturnaus sekä -lopputurnaus peruttiin helmikuussa. Pettymys oli kova, mutta edessä odottivat uudet unelmat.
Yksi unelma toteutui kesäkuussa, kun Koivisto nimettiin Helmareiden Espanjan leirille. Tiedon kutsusta kesken työharjoittelupäivän saanut Koivisto odotti pääsevänsä U23-ryhmään, ja komennus Helmareiden mukaan tuli yllätyksenä.
– En ollut asettanut A-maajoukkuetta vielä tämän vuoden tavoitteekseni, ja se tuli iloisena yllätyksenä. Minut on otettu hyvin vastaan, ja leirillä oli kiva nähdä, että pärjäsin mukana hyvin. Oli kiva olla mukana myös MM-karsinnoissa, ja tavoitteeni on olla joukkueessa myös jatkossa.
Suomi aloitti MM-karsinnat tärkeällä 2–1-kotivoitolla Slovakiasta. Helmareiden karsintaurakka jatkuu 21. lokakuuta Georgian vieraana, ja viisi päivää myöhemmin Irlanti saapuu Helsingin Olympiastadionille. Lohkon ennakkosuosikki Ruotsin Suomi kohtaa vieraissa 25. marraskuuta.
– Kaikki tietävät, minkä tasoinen joukkue Ruotsi on, eikä MM-kisoihin selviytyminen ei ole helppoa etenkään lohkovoittajana. Jos haluamme voittaa lohkon, meidän tulee napata pisteitä Ruotsilta. Se vaatii meiltä täydellistä onnistumista. Menemme eteenpäin peli kerrallaan – Georgia- tai Irlanti-peleistäkään ei tule missään nimessä helppoja.
Koiviston tavoin moni Helmareiden pelaaja harjoittaa ammattiaan juuri Ruotsissa. Pelaaminen länsinaapuria vastaan Gamla Ullevin marraskuisessa illassa herättänee erityisen latauksen?
– Olisi tosi iso asia päästä kentälle silloin. Peliin on tulossa varmasti kivasti yleisöä, ja siitä tulee hieno tapahtuma. Olen pelannut Damallsvenskania ja seurannut sitä läheltä, ja olisi siistiä päästä pelaamaan ruotsalaisia vastaan maajoukkueessa.
Artikkeli on osa juttusarjaa nuorista maajoukkuepelaajista. Juttuja julkaistaan kerran kuukaudessa.